Olen lapsesta lähtien haaveillut omasta amerokancockerspanielista rodun keuneuden ja ihanan luonnen takia. Pitkään en ole kuitenkaan uskaltanut sellaista ostaa koska turkinhoito on aika vaativa ja se oli pelottavaa miten pärjän tälläisen rodun kanssa. Kuitenkin jossain vaiheessa tuli sellainen tunne että nyt tai ei koskaan ja lähdetiin pentua etsimään. Ongelmana oli ajankohta, koska pennun piti tulla juuri silloin kun ei omia pentueita ole lähiaikoina suunnitella eikä ole näyttelyitä myös siihen aikaan kun kotona on pieni pentu. Muutaman kuukauden odottamusen ja etsinnän jälkeen päädytiin ostaa Mikaelan ja päätös olikin oikea. Hän on aivan hurmaava ja erittäin fiksu koira. Rakastaa lapsia ja aikuisia ja muutenkin kaikki eläimet kelpaavat leikkikaveriksi. Varsinkin Lexi on hänen paras ystävä, koska ovat melko saman kokoisia ja luonnekin on aika samaanlainen. Mika on meidän nuoremman tyttären oma rakas koira ja on ihan lemmikin roolissa, eli ei ole jalostuskoira.
10.01.16 Helsinki, Kaapelitehdas, Veli-Pekka Kumpumäki, KP, toiseksi paras narttupentu, erittäin lupaava.